Katsoin tänään kalenteria, josta olen vetänyt yli kaikki menot. Siis kaikki. Jotenkin niin hämmentävää, sillä tällaista ei ole tullut vastaan koskaan aikaisemmin. Toki menoja on peruuntunut ennenkin, mutta koko kalenteri ei ole koskaan ollut näin tyhjä. En vieläkään pysty sisäistämään sitä, että kaikki on peruttu töistä, lapsen päiväkodista ja lasten harrastuksista lähtien.
Minulla on hyvin kaksijakoiset ajatukset tästä tilanteesta. Tavallaan tässä on nyt se vapaus ja aika, jota kaikki haluavat. Toisaalta taas se tapa, miten lisää vapaa-aikaa on tullut, on väärä. Nyt kun aikaa onkin yllättäen paljon, en tiedä, mitä sillä tekisin. Päivät menevät todella hitaasti. Yritän keksiä tekemistä lapsille, jotta he eivät tylsistyisi tässä hankalassa tilanteessa. Tänäänkin olemme piirtäneet, lukeneet, katsoneet elokuvan ja leikkineet yhdessä milloin Frozen-nukeilla ja milloin eläimillä. Ulkoileminen hoituu lähinnä, kun käytämme koiraa ulkona. Nyt ei lähdetä liikkeelle minnekään, jos ei ole aivan pakko. Kaupassa käynnin hoidan yleensä minä, mutta joskus mieskin saattaa lähteä käymään. Tosin aiemmin, kun oltiin mummulassa, käytiin enemmän ulkoilemassa. Lähdettiin järven jäälle moottorikelkalla ja syötiin eväät luonnossa. Mikäs siinä, kun kevätaurinko lämmittää samalla.
Vaikka tietynlaista vapautta arvostankin - ja sen vuoksi juuri olen valinnut olevani yrittäjä - liika on liikaa. Kaikki pienetkin työprojektit on laitettu jäihin, eivätkä opiskelutkaan näillä näkymin tule jatkumaan ennen syksyä. Kyllä sitä normaalia arkea varmasti osaa kaikkine kiireineen arvostaa tällaisen poikkeustilanteen jälkeen.
 |
| Eväsretkellä |
 |
| Suomen luonto kauneimmillaan |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti