Maksaisinko sittenkin lentolipuista enemmän?

Iso osa matkailijoista valitsee mielellään ne edullisemmat lentoliput. Halpalentoyhtiöistä on kuitenkin kautta aikojen ollut myös paljon huonoa sanottavaa. Mielipiteitä tästäkin asiasta riittää, mutta tässä on minun näkökulmani.

Nuorempana valitsin yleensä aina kaikkein edullisimmat liput. Sillä ei ollut juurikaan väliä, jos välilaskuja oli useampiakin. Silloin ei ollut kiirettä määränpäähän ja matkustaminen oli muutenkin helpompaa. Lasten kanssa matkustaessa olen kuitenkin oppinut arvostamaan tietynlaista laatua ja suoria lentoja. En esimerkiksi koe mielekkääksi matkustaa Eurooppaan siten, että välipysähdys tehdään joko Ruotsissa tai Tanskassa. Lennän tällaiset lyhyet lennot suorilla lennoilla, sillä ylimääräiset pysähdykset aiheuttavat vain hankaluuksia lasten kanssa. Lyhyet Euroopan sisäiset lennot pyrin siis valitsemaan aina suorina, jos se vain on mahdollista. Maksan myös mielelläni lennoista enemmän, eli lyhyillä lentomatkoilla hinta ei ole määräävä tekijä.

Kaikista ikimuistoisin lentomatka tähän mennessä on ollut Oulu - Helsinki - Lontoo - Buenos Aires kaksin 2-vuotiaan lapsen kanssa. Tein päätöksen lentää Oulusta Helsinkiin sen sijaan, että olisimme ajaneet autolla. Helsinki - Lontoo meni hyvin ja niin meni myös Lontoo - Buenos Aires. Lento Lontoosta Buenos Airesiin oli yölento, joten meidän osaltamme se meni aika lailla nukkuessa. Lapsi ei herännyt edes syömään etukäteen tilattua ateriaa. Tämä lento oli Norwegianin operoima ja mielestäni reitti Helsinki - Lontoo - Buenos Aires on oikein hyvä, kun mennään Etelä-Amerikkaan. Tällä reitillä olemme itse asiassa lentäneet useampia kertoja, mutta jatkossa Argentiinaan matkustaminen tulee todennäköisesti vaihtumaan eri reittiin. Syy tähän on yksinkertaisesti se, että koen Norwegianin menneen huonompaan suuntaan. Lennoissa on ollut viivytyksiä ja jopa suoria lentoja on muutettu välilaskullisiksi. Silti lentolipuista ei ole koskaan saanut mitään takaisin. Jatkossa olen miettinyt vaihtoehtoa, että Etelä-Amerikan lennot hoidetaan parilla välilaskulla. Näistä toinen olisi Kanadassa ja nimenomaan sen verran pidempi välilasku, että ehtisimme yöpyä hotellissa. Toki näin matkustaminen on hitaampaa, mutta tällaisten lentojen hinnat ovat huomattavasti edullisempia kuin Norwegianin viime aikojen hinnat vastaavalle matkalle. Toki ylimääräisiä kustannuksia kertyy hotelliyöpymisestä, joka tapahtuisi siis Kanadassa.

En ole muutenkaan ollut tyytyväinen Norwegianin toimintaan näin kriisitilanteessa. Käyttämättä jääneet ja osin perutut maaliskuun lentomme oli varattu Norwegianilta. Jostakin syystä emme silti ole saaneet hyvitystä pisteinä tai mitenkään muutenkaan. Emme ilmeisesti ole näihin oikeutettuja, sillä yksi osa lennostamme operoitiin vielä, vaikka muut osuudet peruttiin. Kyse ei nyt ole rahasta, vaan ihan periaatteesta, kun olen tehnyt päätöksen, että Norwegianin kyytiin en enää astu. Tämä kriisi sai ajattelemaan muutenkin halpalentoyhtiöiden tilannetta. Uskallanko ostaa enää lippuja halpalentoyhtiöiden lennoille vai valitsisinko sittenkin sen kalliimman, mutta vakaamman yhtiön? Tämä jää nähtäväksi, mutta uskoisin suosivani esimerkiksi Finnairia mahdollisimman paljon, samoin kuin Emiratesia, jonka lentoihin olen ollut hyvin tyytyväinen.

Kun asiat ovat toisin kuin oli suunnitellut

Asiat eivät todellakaan mene aina suunnitelmien mukaan. Sitä pääsin todistamaan omalla kohdallani, kun oikeastaan kaikki suunnitelmat ainakin toukokuun loppuun asti on nyt peruttu. Tällä hetkellä meillä on siis pelkästään aikaa. Aikaa olla yhdessä ja tehdä kaikkia rästihommia. Uutisia lukiessa mieleeni on noussut myös monia kysymyksiä sen suhteen, mitä olisi tapahtunut, jos olisimme ehtineet ulkomaille ennen rajojen sulkemisia ja lentojen peruuttamisia. Erityisen paljon minua on harmittanut lukea niin uutisista kuin Facebookin ryhmistä, kuinka Suomi on jättänyt kansalaisensa yksin haastavassa tilanteessa. Kaikilla ei ole mahdollisuutta maksaa tuhansia euroja lennoista, jotka eivät välttämättä sittenkään toteudukaan. Edelleen tänäkin päivänä suuri joukko suomalaisia on jumissa kuka missäkin. Tässä poikkeustilanteessa valtion tulisi tehdä kaikkensa, jotta kansalaiset saadaan kotiin. Sen sijaan tuntuu, että ne harvat kotiutuslennot, joita esimerkiksi Espanjasta on tullut Suomeen, ovat osittain pelkkä rahastuskeino. Nyt ei ole oikea aika - tai eettisesti oikein - alkaa rahastamaan ihmisiä, jotka mahdollisesti muutenkin menettävät työnsä ja täten toimeentulonsa. Ehkä valtio olisi voinut tässä tilanteessa tulla vastaan ja rahoittaa nuo kotiutuslennot. Kyllä sitä rahaa niin moneen paljon turhempaankin asiaan näyttää riittävän, niin miksei sitten tällaiseen...

Espanjan reissun suhteen olimme siinä mielessä onnekkaita, että asioita alkoi tapahtua rytinällä juuri ennen lähtöämme. Teimme päätöksen olla lähtemättä vain vajaata vuorokautta ennen lentoa. Jos olisimme lähteneet, voisi tilanne olla tällä hetkellä se, että olisimme hotellihuoneessa ja pääsisimme käymään kaupassa omalla vuorollamme. Siis jos emme olisi vielä tässä vaiheessa päässeet saarelta pois. Uskon kyllä, että tuokin reissu tulee vielä toteutumaan, mutta aikataulua en uskalla lähteä veikkaamaan. Vielä kuukausi sitten ajatukseni oli, että ei tämä kauaa tule kestämään. Se muuttui kuitenkin nopeasti, kun selvisi, kuinka vakavasta asiasta onkaan kyse.

Selvää kuitenkin on, että tilanteen normalisoitua aion jatkaa elämään kuin tätä ennenkin. Maailman täytyy pyöriä ja mikä olisikaan parempi tapa auttaa yrityksiä nousemaan taas jaloilleen kuin tukea näitä. Olen tehnyt myös päätöksen, että aion jatkossa ostaa enemmän paikallisten tuottajien tuotteita ja käyttää paikallisia palveluita. Tämä pätee niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Olen itsekin yrittäjä, joten tiedän, mitä tapahtuu, jos töitä ei ole. Sen takia haluan tukea muita pienyrityksiä sen sijaan, että ostaisin aina suurilta ketjuilta. Tämä tilanne on todella pistänyt ajattelemaan. Maailma ei totisesti ole entisensä kaiken palattua normaaliksi.

Nyt nautitaan ajasta oman perheen kanssa kotona Espoossa

Miltä tuntuu, kun kalenteri on tyhjää täynnä?

Viime viikot ovat todellakin sekoittaneet koko pakan myös meillä. Aikaisemmin kalenteri oli täynnä merkintöjä ja jokainen päivä piti melkein aikatauluttaa. Mieheni kannalta eniten aikaa vei uuden levyn äänittäminen ja lisäksi tietysti kiertueet, jollaisella hän olisi tälläkin hetkellä, jos asiat olisivat menneet toisin. Omalla kohdallani minun pitäisi olla suunnittelemassa tulevia työprojekteja sekä uudelleen alkavia opiskeluja. No, nyt ei olla.

Katsoin tänään kalenteria, josta olen vetänyt yli kaikki menot. Siis kaikki. Jotenkin niin hämmentävää, sillä tällaista ei ole tullut vastaan koskaan aikaisemmin. Toki menoja on peruuntunut ennenkin, mutta koko kalenteri ei ole koskaan ollut näin tyhjä. En vieläkään pysty sisäistämään sitä, että kaikki on peruttu töistä, lapsen päiväkodista ja lasten harrastuksista lähtien.

Minulla on hyvin kaksijakoiset ajatukset tästä tilanteesta. Tavallaan tässä on nyt se vapaus ja aika, jota kaikki haluavat. Toisaalta taas se tapa, miten lisää vapaa-aikaa on tullut, on väärä. Nyt kun aikaa onkin yllättäen paljon, en tiedä, mitä sillä tekisin. Päivät menevät todella hitaasti. Yritän keksiä tekemistä lapsille, jotta he eivät tylsistyisi tässä hankalassa tilanteessa. Tänäänkin olemme piirtäneet, lukeneet, katsoneet elokuvan ja leikkineet yhdessä milloin Frozen-nukeilla ja milloin eläimillä. Ulkoileminen hoituu lähinnä, kun käytämme koiraa ulkona. Nyt ei lähdetä liikkeelle minnekään, jos ei ole aivan pakko. Kaupassa käynnin hoidan yleensä minä, mutta joskus mieskin saattaa lähteä käymään. Tosin aiemmin, kun oltiin mummulassa, käytiin enemmän ulkoilemassa. Lähdettiin järven jäälle moottorikelkalla ja syötiin eväät luonnossa. Mikäs siinä, kun kevätaurinko lämmittää samalla.

Vaikka tietynlaista vapautta arvostankin - ja sen vuoksi juuri olen valinnut olevani yrittäjä - liika on liikaa. Kaikki pienetkin työprojektit on laitettu jäihin, eivätkä opiskelutkaan näillä näkymin tule jatkumaan ennen syksyä. Kyllä sitä normaalia arkea varmasti osaa kaikkine kiireineen arvostaa tällaisen poikkeustilanteen jälkeen.

Eväsretkellä

Suomen luonto kauneimmillaan

Virtuaalinen museokierros - tätä mieltä olen!

Moni lehti uutisoi, kuinka kotiin pakotetut ihmiset pääsevät edelleen museoihin - virtuaalisesti. Päätin testata, miltä virtuaalinen kierros museoissa tuntuu. Kuinka pitkäksi ajaksi siitä saa viihdettä? Ovatko virtuaalikierrokset ylipäätään kokeilemisen arvoisia?


Tein virtuaalikierroksen kaikkiin Iltalehden jutussa mainittuihin museoihin. Ensimmäisen, The National Galleryn, kohdalla kaikki oli hieman uutta ja tuntui vaivalloiselta. Kierros meni lähinnä siihen, että yritin opetella Googlen Arts and Culturen käyttöä. Käyttäminen lähti kuitenkin hiljalleen sujumaan sitä mukaa, kun siirryin museosta toiseen. Selvää kuitenkin on, että varsinkin taidemuseoiden kohdalla maalausten tuijottaminen tietokoneen ruudulta ei ole ainakaan itseäni varten. Taidemuseot siis kahlasin läpi kohtalaisen nopeasti - ja varmasti paljon tärkeitä teoksia jäi näkemättä.

Sen sijaan listalta löytyi muutamia sellaisia museoita, joissa voisin vierailla ihan oikeasti, kunhan maailma palaa taas uomiinsa. National Air and Space Museum Washingtonissa, Yhdysvalloissa, valottaa mielenkiintoisesti ilmailun historiaa. Akropolis-museo Ateenassa, Kreikassa, taas vie kävijän antiikin aikaan. Ateenassa vieraillessa kannattaakin tutustua Kreikan historiaan, sillä siihen on hyvä mahdollisuus.

Kaiken kaikkiaan museoiden virtuaalikierrokset eivät ehkä tarjoa mitään matkailijoille. Ei niiden kautta saa sellaista käsitystä asioista kuin oikeasti paikan päällä vierailemalla saisi. En myöskään koe henkilökohtaisesti, että tällaiset virtuaalikierrokset ovat minua varten. Käyn muutenkin harvoin museioissa. Taidemuseoissa en vieraile oikeastaan koskaan. Senkin vuoksi ehkä suurin osa näistä museoista eivät juuri puhutelleet minua. Maalaukset ovat kuitenkin sellainen taiteen ala, että niistä tulisi varmaankin ymmärtää enemmän, jotta niistä pystyisi nauttimaan. Itseäni kiinnostavat enemmän esimerkiksi luonnontieteelliset museot ja jollakin tavalla valtion historiasta kertovat museot. Esimerkiksi Tukholma Naturhistoriska Riksmuseet on mieleeni.

Olen kuitenkin varma, että taiteen historiasta kiinnostuneet pystyvät saamaan enemmän irti näistäkin virtuaalikierroksista. Ehkä ne voivat antaa viitteitä siitä, minne kannattaa suunnata, kun kaikki palaa normaaliksi.

Mielestäni virtuaalikierros ei korvaa museossa käymistä.

Muuttuneet suunnitelmat

Koronavirus on pistänyt koko maailman sekaisin. Lentoja on peruttu, osa hotelleista on sulkenut ovensa, Espanja on asettanut ulkonaliikkumiskiellon. Koronaviruksen vaikutukset ulottuvat myös meihin. Meidän oli tarkoitus lähteä Espanjan Maspalomasiin juhlimaan äitini syntymäpäiviä. Luonnollisesti matka on nyt peruttu, eikä jatkosta ole tietoa. Alun perin olemme suunnitelleet korvaavaa reissua syyskuulle, mutta katsotaan nyt rauhassa, miten tilanne etenee.

Kaikista eniten harmittaa lasten puolesta, sillä varsinkin isompi oli ehtinyt jo odottaa innolla uimista niin altaalla kuin meressäkin. Sen vuoksi olemme pohtineet nyt sitä vaihtoehtoa, että teemme nelistään reissun Karibialle, kunhan tilanne rauhoittuu. Dominikaaninen tasavalta, Aruba ja Curacao ovat nousseet kohteina ylitse muiden. Seuraavaan reissuun voi kuitenkin mennä aikaa, sillä valtiot sulkevat rajojaan, eikä normaaliin paluusta ole tietoa.

Viruksen eteneminen on muuttanut suunnitelmia myös työrintamalla. Kaikista eniten meidän perheessä tilanne on vaikuttanut mieheni töihin. Hän on joutunut perumaan niin Hollannin, Belgian, Saksan kuin Ranskan kiertueet yhdessä yhtyeensä Skiltronin kanssa. Toki nämä päivät tullaan korvaamaan ja kiertuepäivien joukossa olleille festivaaleille on jo päätetty uusia päivämääriä, mutta silti tilanne harmittaa kovasti. Omalla kohdallani virus ei ole sinällään estänyt mitään projekteja, sillä en tee tällä hetkellä töitä kokoaikaisesti ja ne projektit, joita hoidan, pystyn tekemään tietokoneella kotoa käsin. Koen surulliseksi sen, että niin moni yrittäjä on vaikeuksissa, kun ostovoimaa ei enää ole. Jos itse tekisin tällä hetkellä kokopäivätöitä, olisi tilanne itsellänikin sellainen, että joitakin töitä aivan varmasti peruttaisiin.

Vielä tammikuussa lomailtiin näin mukavasti.

The coronavirus has injected the whole world. Flights have been canceled, some hotels have closed their doors, Spain is shut down completely. The effects of coronavirus also extend to us. We were supposed to go to Maspalomas, Spain, to celebrate my mother's birthday. Naturally the journey has now been cancelled and we don't know about the future. Originally we planned a replacement trip for September, but now let's look how things are going.


The most annoying thing for the kids is that the bigger one had already been looking forward to swimming both in the pool and in the ocean. That is why we are now considering the option of making a trip to the Caribbean for four of us, once the situation calms down. The Dominican Republic, Aruba and Curacao have risen above the rest. However, it may take time for the next trip, as states close their borders and there is no information on returning to normal.


This virus is also effecting economical situation. Most of all in our family the situation has affected my husband's work. He had to cancel tours in the Netherlands, Belgium, Germany and France with his band Skiltron. Sure, these days will be replaced and new dates have already been decided for the festivals, which are among the tour days, but the situation is very disappointing. For me, the virus itself hasn't blocked any projects, because I'm not working full time at the moment, and the projects I handle can be done from home. I find it sad that so many entrepreneurs are in trouble these days. If I was working full time at the moment, the situation would be such that some jobs would definitely be cancelled also for me. But let's hope for the best.

Turvattomuuden tunne ulkomailla

Monet kokemattomat matkustajat valitsevat yleensä kohteen, jonne tehdään pakettimatkoja ja joissa saa lomailla yhdessä muiden suomalaisten kanssa. Useimmissa tapauksissa tällainen matkustaja on paitsi kokematon myös kielitaidoton. Tällöin on turvallisinta valita varman päälle, eikä lähteä sooloilemaan.

Oma tyylini matkustaa on erilainen. Lähden rohkeasti reissuun, valitsen paikallisiakin hotelleja ja pyrin hoitamaan ainakin osan asioista paikallisella kielellä. Mielestäni on kohteliasta opetella puhumaan maan kieltä ainakin muutaman lauseen verran. Perinteiset tervehdykset, kiitokset ja hyvästelyt olisi hyvä osata paikalliselle kielellä. Koenkin, että tällainen vieraisiin kulttuureihin sopeutuminen on auttanut myös siinä, että en koe oloani turvattomaksi oikeastaan missään. Pyrin ymmärtämään ihmisiä ja sitä, kuinka heidän kulttuurissaan käyttäydytään.

Monesti ajatellaan, että esimerkiksi Afrikassa tai Etelä-Amerikassa matkustaminen voi olla haastavaa, jos sattuu olemaan vaalea nainen. En kuitenkaan ole missään vaiheessa joutunut pelkäämään. Terveellä järjellä ajattelemalla pääsee pitkälle, enkä itse esimerkiksi koskaan liiku yksin pimeällä, jos en tunne aluetta. En koskaan ole lähtenyt vieraiden ihmisten kanssa minnekään. Näitä yksinkertaisia keinoja noudattamalla olen saanut olla turvassa kaikkialla.

Täytyy myös todeta, että en koskaan matkusta maihin, jotka ovat oikeasti vaarallisia. Esimerkiksi sota-alueet ja muuten epävakaat valtiot ovat sellaisia, jotka kierrän kaukaa. Ulkoministeriö päivittää kohtalaisen ahkerasti sivujaan ja kertoo, minne alueille ei missään nimessä kannata matkustaa. Itsekin luen näitä tiedotteita ja pyrin tekemään päätöksiä myös niihin pohjautuen.

Voisin nostaa esille yhden esimerkin kaupungista, jota pidetään yleisesti turvattomana, mutta josta minulla on täysin päinvastaisia kokemuksia. Buenos Aires on itselleni tuttu kaupunki, sillä mieheni on kotoisin sieltä. Pidän kaupungista paljon. Kuitenkin esimerkiksi Lomalista on merkinnyt kaupungin kohtalaisen turvattomaksi. Samaa mieltä olen siitä, että yöllä kannattaa välttää pimeitä kujia ja tyhjiä kaupunginosia. Jos yöllä liikkuu, on turvallisinta liikkua kaupungin keskustassa, jossa on paljon paikallisia ja turisteja. Siltikin vaikkapa ryöstön uhka on koko ajan olemassa. Päivällä sen sijaan en ole koskaan kokenut turvattomuutta. Ongelmat väkivaltarikoksista ja ryöstöistä on saanut niinkin korkeat pisteet kuin 70. Minua ei ole koskaan edes yritetty ryöstää Buenos Airesissa, vaikka varmasti olisin hyvä kohde. Eurooppalaiset turistit ovat aina kuin suoraan kävelevä huutomerkki, että täällä on rahaa. Kokonaisuutena en pysty olemaan samaa mieltä turvattomuuden kanssa. Kun itse pitää huolen siitä, millaisilla alueilla liikkuu ja milloin, ei tarvitse pelätä tai vilkuilla taakseen.

En ole koskaan kokenut turvattomuutta Buenos Airesissa.

Kaiken kaikkiaan koen, että turvattomuuden tai turvallisuuden tunteeseen voi vaikuttaa hyvin pitkälti itse. Jos matkaan lähtee asenteella, että jotakin pahaa tulee kuitenkin tapahtumaan tai kohde pelottaa jo ennen reissun alkua, ei silloin kannata lähteä ollenkaan. Samalla täytyy muistaa, että rikoksia tapahtuu kaikkialla. Jos esimerkiksi ryöstö sattuu omalle kohdalle, se voi tapahtua vaikka ihan kotimaassakin. Toki riskit ovat suuremmat tietyissä maissa, mutta missään ei ole täysin turvallista. Kun ongelmia ei lähde ehdoin tahdoin hakemaan, niiltä välttyy paljon paremmin.



Many inexperienced travelers usually choose a package trip. In most cases such a traveler is not only inexperienced but also does not speak any foreign languages. In this case it is safest to choose a safe one and not to go for a solo trip.


My style of traveling is different. I travel bravely, choose local hotels and try to learn local language. I think it is polite to learn to speak the language of the country for at least a few sentences. Traditional greetings, thanks and farewells are the minimum that I learn. I also feel that this kind of adjusting to foreign cultures has also helped me not to feel insecure about anything. I seek to understand people and how they behave in their culture.


It is often thought that traveling to, for example, Africa or South America can be challenging if you happen to be a blonde woman. However I have never been afraid. Common sense thinking goes a long way and, for example, I never move alone in the dark unless I know the area. I've never gone anywhere with strangers. By following these simple rules I've got to be safe everywhere.


I must also say that I never travel to countries that are really dangerous. For example, war zones and otherwise fragile states are the ones that I do not put my feet on. The Ministry for Foreign Affairs is moderately updating its' pages and telling where not to go. I myself read these bulletins and try to make decisions based on them as well.



I could give one example of a city that is generally considered unsafe, but from which I have quite the opposite experience. Buenos Aires is a city I know because my husband is from there. I like the city a lot. However, for example, Lomalista has made the city moderately insecure. I agree with the fact that at night you should avoid dark alleys and empty neighborhoods. If you are outside at night, it is safest to move around the city center with lots of locals and tourists. Still, the threat of robbery, for example, still exists. During the day, however, I have never experienced insecurity. Problems of violent crime and robbery have scored as high as 70/100. I have never even been tried to rob in Buenos Aires, though I would certainly be a good target. European tourists are always like a straight-forward exclamation mark that money is here. Overall I cannot agree with insecurity.


After all I feel that the feeling of insecurity or security can be very much influenced by myself. If you leave with the attitude that something bad is going to happen or that the destination scares you before the start of the trip, then you should not go at all. At the same time, one must remember that crimes occur everywhere. For example robberies happen all over the world. It can happen in your own country. Sure, the risks are higher in some countries, but nowhere is it completely safe. Also your own behaviour can bring a lot of good or a lot of bad.

Lonely Planet - Top 10 kaupungit

Kun vuoden 2020 ensimmäinen matka suuntautui Dubaihin, kävi mielessäni, että voisimme asettaa tämän vuoden tavoitteeksi käydä mahdollisimman monessa Lonely Planetin Top 10 -listan kaupungissa. Dubai on nimittäin yksi näistä. Muut kaupungit tällä listalla ovat siis:

• Salzburg, Itävalta
• Washington DC, USA
• Kairo, Egypti
• Galway, Irlanti
• Bonn, Saksa
• La Paz, Bolivia
• Kochi, Intia
• Vancouver, Kanada
• Denver, USA

Selvää tulee olemaan, että tällä listalla on myös kaupunkeja, joissa emme tule tänä vuonna vierailemaan. Voimme siis heti ottaa listalta pois Washingtonin ja Denverin, sillä Yhdysvaltoihin emme ole nyt matkustamassa. Intiakin jää hyvin todennäköisesti tältä vuodelta käymättä. Sen sijaan kaikki muut ovat hyvin mahdollisia.

Kanadaan olemme suunnitelleet matkustavamme vielä tänä vuonna ja Vancouver on yksi niistä kaupungeista, joita olemme miettineet. Bolivian La Pazin taas voisimme yhdistää helposti jokavuotiseen Argentiinan matkaan. Egyptiakin olemme miettineet, joten mahdollisesti senkin voisi toteuttaa vielä syksyllä.

Kaikista helpoimpia kohteita näistä ovat Salzburg, Galway ja Bonn. Sanoisin siis varmaksi, että Dubain lisäksi tulemme käymään ainakin näissä Euroopan kohteissa ja sen lisäksi joko yhdessä tai kahdessa muussa. Mitään varattuja matkoja meillä ei vielä ole, mutta tämänkin listan läpikäyminen on suunnittelun alla.




The first trip of 2020 was a trip to Dubai. That trip occurred to me that we could set this year's goal to visit as many Lonely Planet Top 10 cities as possible. Dubai is one of these. Other cities on this list are:

•       Salzburg, Austria

•      Washington DC, USA

•      Cairo, Egypt

•      Galway, Ireland

•      Bonn, Germany

•      La Paz, Bolivia

•      Kochi, India

•      Vancouver, Canada

•      Denver, USA

 It is clear that this list also includes cities that we will not visit this year. So we can immediately take Washington and Denver off the list because we are not traveling to the United States this year. India is also likely to be missed this year. Other than that everything is possible.


We are planning to travel to Canada this year and Vancouver is one of the cities we have been thinking about. Bolivia's La Paz, on the other hand, could easily be combined with our annual trip to Argentina. We have thought about Egypt too, so maybe that could be happening in the autumn.


The easiest destinations are Salzburg, Galway and Bonn. So I would say for sure that we will visit at least these European destinations and also one or two more. We don't have booked trips yet, but we will see. 

Tiedätkö oman maakertoimesi?

Maakerroin kertoo yksiselitteisesti sen, miten paljon olet nähnyt maailmaa ikääsi suhteutettuna. Enää ei siis ainoastaan lasketa maita, vaan nyt lasketaan myös maakerroin. Mitä korkeampi kerroin on, sitä ahkerampi matkustaja on ollut. En ole koskaan tullut laskeneeksi omaa maakerrointani, enkä tee sitä nytkään. Annetaan jälleen lasten olla pääosassa blogissa, sillä lasten kanssa matkailuunhan tämä blogi keskittyy noin pääsääntöisesti.

Miten maakertoimensa voi laskea?

Maakertoimen laskukaava on yksinkertainen, eikä maakertoimeen selvittämiseen tarvita muuta kuin laskin. Ensiksi lasketaan ne maat, joissa on tullut käytyä. Tämä luku jaetaan omalla iällä. Esimerkkinä siis jos henkilö on 30-vuotias ja on vieraillut 12 maassa, on laskukaava tällöin 12/30 = 0,4.

Lapseni maakerroin 

Laskin tähän huvikseni 5-vuotiaan lapseni maakertoimen. Toisen lapsen kertoimen voin laskea sitten, kun ikää on kertynyt yksi kokonainen vuosi. 5-vuotias on käynyt tähän mennessä 28 maassa, eli laskukaava menee näin:

28/5 = 5,6

Vanhemman lapseni maakerroin on siis kohtalaisen korkea. Todettakoon tähän vielä se, että 5 vuotta tuli täyteen vasta äskettäin, joten kerroin ehtii nousta huimasti vielä tämän vuoden aikana. Uusia maita on tulossa reilusti yli kymmenen vielä tämän vuoden aikana, joten saa nähdä, miltä kerroin näyttää ensi vuonna.

Ellin, 9 kk, käydyt maat tähän mennessä

Lumin, 5 v, käydyt maat tähän mennessä

Mikä sinun maakertoimesi on? Onko lapsesi todellinen maailmanmatkaaja? Montako maata on kertynyt ja kuinka paljon lapsella on ikää?

Tyttöjen oikeudet maailmassa

Suomeen ja ylipäätään Pohjoismaihin syntyminen mielletään monesti lottovoitoksi. Sellainen se onkin monelle tytölle, sillä tyttöjen oikeudet ovat täällä kunnossa noin niin kuin lähtökohtaisesti. Koulutus on turvattu jokaiselle, terveydenhuolto pelaa ja kaikilla meillä on sananvapaus. Mielestäni tuossa on muutamia tärkeitä - ja itsestään selviä - asioita, joiden pitäisi tapahtua joka puolella maailmaa. Näin ei kuitenkaan ole, eikä tarvitse mennä edes kovin kauas huomatakseen, ettei asiat ole hyvin. Monet Euroopan maatkin kamppailevat edelleen tasa-arvoisuuden kanssa. Tämä johtuu yleensä köyhyydestä.

Tytöillä on huonommat mahdollisuudet toteuttaa itseään, tavoitella unelmiaan tai sitten esimerkiksi päästä koulutukseen kuin pojilla. Tyttöjä pakotetaan liian usein lapsiavioliittoihin. Yksikin kerta on siis liian usein, mutta valitettavasti järjestettyjä avioliittoja solmitaan päivittäin. Joka vuosi yli 12 miljoonaa tyttöä joutuu naimisiin alaikäisenä. Koulutus ja sen puute on toinen suuri ongelma tyttöjen kohdalla. Kun puhutaan 6-17-vuotiaista tytöistä, maailmasta löytyy yli 130 miljoonaa tyttöä, jotka eivät pääse kouluun. Useimmiten syynä on köyhyys, mutta monesti kysymys voi olla myös syrjinnästä. Köyhät perheet valitsevat mieluummin kouluttavansa poikia, koska heidän katsotaan olevan tyttöjä arvokkaampia. Sen sijaan tytöt jäävät kotiin tekemään kotitöitä tai vaihtoehtoisesti heidät laitetaan palkkatöihin jo aivan pienestä lapsesta saakka.

Huonoiten tyttöjen oikeudet toteutuvat koulutuksen kohdalla Chadissa, Malissa, Guineassa ja Burkina Fasossa. Esimerkiksi Burkina Fasossa ainoastaan 1% tytöistä suorittaa peruskoulun. Maat, joissa lapsiavioliittoja järjestetään eniten maailmassa, ovat Niger, Chad, Bangladesh, Mali, Etelä-Sudan ja Burkina Faso. Toki on muitakin maita, joissa lapsiavioliitot ovat lähes yhtä normaaleja kuin näissä mainituissa maissa. Ongelma on siis suuri ja näitä kauheuksia harjoitetaan yhä monissa valtioissa. Tilastollista faktaa voisin kertoa vielä sen verran, että näissä maissa yli 60% tytöistä pakotetaan lapsiavioliittoon.

Monet eri järjestöt tukevat tyttöjen oikeuksia näissä maissa, missä ongelmia riittää. Toivottavasti tulevaisuudessa tilanne tulee vielä olemaan sellainen, että tytöt ovat tasa-arvoisia poikiin nähden, eikä kenenkään tarvitse kärsiä lapsiavioliitoista tai syrjinnästä.

Kaikesta huolimatta erinomaisen ihanaa ja aurinkoista naistenpäivää kaikille!

Lapsiperheen kohteet: Tivoli, Kööpenhamina

Kööpenhaminan Tivoli on jäänyt mieleen mukavana kohteena, jossa kesäpäivä vierähtää leppoisasti. Tivoli on hauska sekoitus perinteistä huvipuistoa ja samalla rentouttavaa puistoa, jossa riittää tapahtumia. Puiston alueella järjestetään monia näytöksiä ja kulkueita. 

Kööpenhamina on lapsiperheille oivallinen kohde esimerkiksi siitä syystä, että se löytyy läheltä. Lentomatka taittuu nopeasti, mutta pääseepä Kööpenhaminaan helposti myös omalla autolla. Vuoden 2018 kesällä lähdin silloin 3-vuotiaan lapsen kanssa ajamaan päämääränä Kööpenhamina. Mieheni oli kiertueella ja heidän viimeinen keikkansa sijoittui aivan Kööpenhaminan lähistölle. Lähdimme yölaivalla Turusta Tukholmaan. Aamulla lähdimme ajamaan Tukholmasta kohti Kööpenhaminaa. Matka oli pitkä, mutta jo iltapäivällä olimme Kööpenhaminassa kirjautumassa hotelliin.

Tivoliin lähdimme koko porukalla. Mietimme pitkään, millaiset liput hommaamme, sillä Tivoliin on saatavilla erilaisia lipputyyppejä. Olisi ollut mahdollista ostaa esimerkiksi paketti, johon olisi kuulunut muutama ilmainen kuvakin. Sen sijaan päädyimme normaaleihin päivärannekkeisiin. Kannattaa muuten huomioida, että Tivoliin joutuu ostamaan sisäänpääsylipun erikseen. Sisäänpääsylippu ei siis vielä oikeuta laitteisiin pääsyyn, vaan liput tai rannekkeet joutuu ostamaan erikseen. Nähtävää ja koettavaa alueelta kuitenkin löytyy hyvin paljon, joten lipun ostaminen ei todellakaan mene hukkaan. Perinteisiä huvipuistolaitteita on kaiken ikäisille. Voin siis suositella puistoa myös niille, jotka matkustavat pienten lasten kanssa. 

Tanskaan ja Tivoliin ei kuitenkaan kannata lähteä aivan pienellä budjetilla. On syytä varautua Suomen hintoihin tai ehkä vielä vähän korkeampaan hintatasoon niin sisäänpääsymaksun ja rannekkeiden kuin vaikkapa alueella ruokailun suhteen. Jos kuitenkin suunnitelmissa on ikimuistoinen reissu jonnekin lähelle, voin antaa suuret suositukset Kööpenhaminalle ja Tivolille.  

The Tivoli Gardens in Copenhagen is a memorable destination for a relaxing summer day. Tivoli is a fun blend of a traditional theme park and a relaxing park full of events. Many exhibitions and processions are organized in the park.

Copenhagen is a great destination for families with children. In the summer 2018, I set off for Copenhagen with my 3-year-old child. My husband was on tour and their last gig was located just outside Copenhagen. We took a night ship from Turku to Stockholm. In the morning we set off from Stockholm towards Copenhagen. The trip was long, but by afternoon we were checking into a hotel in Copenhagen.

Then the next day all of us went to visit Tivoli. We were struggling with the tickets because we just couldn't decide which ones to take. For example it would had been possible to buy a package that  included a few free pictures. Instead of doing that we ended up with normal day bracelets. By the way it's good to pay attention to the fact that you have to buy an admission ticket separately. Thus the entrance ticket does not yet entitle you to access the rides. So remember to buy a bracelet also. However there is a lot to see and do in the area, so buying a ticket is definitely not a waste. There are traditional amusement park rides for all ages. So I can recommend the park for those who are traveling with young children.
 

One important thing is money. Do not go to Denmark or Tivoli with a very small budget. Things are not cheap in Scandinavia. But again, it's worth it. So if you are planning a memorable trip somewhere this summer I can make big recommendation for Copenhagen and Tivoli.

Mitä on maabongaus?

Meistä voisi sanoa, että olemme maabongareita. Emme ehkä kuitenkaan ihan perinteisempiä sellaisia, sillä meillä on useita suosikkimaita, joihin palaamme usein. Toki pyrimme kyllä käymään myös uusissa kohteissa ja sellaisissa kohteissa, joihin ihan kaikki eivät matkusta. Nyt suunnitelmissa on esimerkiksi matka Huippuvuorille. Siitä kirjoitan lisää enemmän omassa postauksessaan. 

Maabongaus alkoi varmaankin siitä, kun huomasimme kauan aikaa sitten yllättäen, että maitahan on kertynyt jo mukavasti. Vähitellen aloimme suunnittelemaan joitakin matkoja siten, että saamme liitettyä useampia maita samoihin matkoihin. Esimerkiksi Andorrassa oli helppo käydä Barcelonan matkan yhteydessä.

Andorrassa

Maabongareita on moneen eri lähtöön. Jotkut haluavat kerätä maailman kaikki maat. Itse kuulun tähän ryhmään. Joillekin taas riittää se, että pääsevät käymään mahdollisimman monessa maassa, joihin on kohtalaisen helppo päästä. Kaikki matkailijat eivät siis varmasti edes halua epävakaassa tilanteessa oleviin maihin. Maiden lisäksi on olemassa erilaisia listoja, joilla voi kerätä pisteitä. MTP on yksi näistä, jotka ovat luoneet listoja, joiden mukaan matkojaan voi suunnitella. MTP:n listaan voi tutustua täällä.  Jo pelkästään Euroopassa on 252 MTP-kohdetta. Näissä riittää käymistä vielä myös minulle!

Tavoitteena on rastittaa Grönlanti ja Svalbard käytyjen listalta pian

Maabongausta harrastavana tulee kuitenkin muistaa, että turvallisuus ennen kaikkea. Emme siis lähde maihin, jotka ovat juuri sillä hetkellä turvattomia. Ulkoministeriön sivuilla voi lukea matkustustiedotteet maittain. Esimerkiksi Afganistan, Irak ja Somalia kuuluvat ''vältä kaikkea matkustamista -ryhmään''. Myös ''poistu maasta välittömästi'' -kategorian maat ovat sellaisia, joihin emme lähde. Näistä maista voisin mainita tässä nyt vaikkapa Syyrian. Toivottavasti tilanne noillakin alueilla paranee joskus siten, että maihin voi turvallisesti matkustaa.

Varsinkin ennen omatoimimatkaa kannattaa muistaa tehdä matkustusilmoitus. Näin ollen ulkoministeriö tietää matkustamisesta ja osaa ottaa yhteyttä mahdollisen kriisitilanteen sattuessa.

4/195

Jatketaan taas välillä juttusarjaa ''195''. Aikaisemmin esitellyt käydyt maat löydät täältä. Nyt neljäntenä on vuorossa Venäjä.

Pakko myöntää heti näin alkuun, että en ole käynyt Venäjällä sitten nuoruuden. Myöskään lapseni eivät ole vielä käyneet Venäjällä. Ajatuksissa on kyllä ollut risteily Pietariin. Olisikin mukava kuulla kokemuksia, jos joku on käynyt lähiaikoina Pietarissa. Missä kannattaa vierailla lasten kanssa ja kuinka monta päivää on riittävästi?

Muistikuvani Venäjästä ovat siis kohtalaisen hauraita, mutta muistan lähinnä toisaalta rahalla rakennetun komeuden, mutta toisaalta päällekäyvän köyhyyden. Tuntuu, että luokkaerot ovat hyvin voimakkaasti esillä. Toisilla menee hyvin ja toisilla taas erittäin huonosti. Muistan sen, kun pienet lapset kaupittelivat milloin mitäkin Viipurin torilla. Muistan myös vanhojen mummojen taidokkaat käsityöt.

Itseäni kiinnostaisi tällä hetkellä käydä tutustumassa Karjalaan. Nähdä historiallisia paikkoja ja kuulla tarinoita. Tosin en sitten tiedä, mitä lapset ajattelisivat tällaisesta reissusta.

Moskovan loistoa

Lentokoneella, laivalla, junalla vai autolla?

Kaikki näistä olisivat mahdollisia tapoja matkustaa Venäjälle. Helsingistä pääsee kätevästi junalla Venäjälle ja myös risteily olisi helppo vaihtoehto. Toisaalta täältä ei ole pitkä matka Venäjälle myöskään autolla. Oma auto antaisi mahdollisuuden päästä kiertelemään ympäriinsä, mutta toisaalta Venäjän liikennekäyttäytyminen arveluttaa hieman.

Meille on vielä epäselvää, aiommeko matkustaa Venäjälle tänä vuonna. Aika näyttää. Ehkä risteily voisi olla mukava mahdollisuus päästä näyttämään Venäjää lapsille...